MUSIIKKIARVOSTELUA: THE YELLOW MELLOW BAND -- LAATUROKKIA LAITILASTA!
SUOMEN LAITILAN KUNTA on tarjonnut tähän asti ainakin yhden laadusta kertovan nimen jonka jokainen suomalainen on tiennyt , eli Laitilan Kukko- olut, nyt on tullut päivänvaloon toinen nimi jonka jokainen suomalainen ansaitsee tietää, nimittäin ehta southern-rock -yhtye YELLOW MELLOW BAND ja uutuusalbumi "Ballad of cody white". Tämä yhtye edustaa tyyliltään vanhaa kunnon jenkkitavaraa eli meidän kaikkien rakastamaa "suorockia" Southern-Rockia, josta muistamme ennestään sellaiset tekijät kuin Lynyrd Skynyrd tai Black oak Arkansas. Mutta nyt Laitilasta kajahtaa uutuusalbumi, joka hakee vertaistaan suomen kamaralla! saimme yhtyeen päämajasta erikoislähetyksen eli bändin jäsenten signeeraaman ensipainoksen levyn, se sisään päästereoon ja tuloksen oli seuraava arvio kuuntelun päälle:
Albumin avaa vauhdikas ja iloinen ralli "They ll"shoot you down" jossa koko orkesteri esittäytyy komeasti kitarakolmikon revittäessä kaasu auki kertosäkeen ja avatessa tunnelman levylle: Kitaroissa Henri Aitakari jammailee tahtia vuorotellen tovereittensa kanssa vapautuneesti ja tyylikkäästi omalta tontiltaan kuitaten sopivissa taitteissa biisiä, slide-kitarassa taas Jussi Piirainen revittää voimalla ja naatiskellen kertosäkeellä kuin parhaassa oopperassa ja kolmikon oman kokonaisuuden kuittaa bassoa paukuttava Sami Soini joka liittyy kahden kitaratoverinsa rintamaan mukavasti takaa-alalta ilmestyen.Työnjako ja toteutus on huikean kirkasta! Rummuissa Kimmo Jokila tahdittaa taustalta tukien kitaroita juuri oikealla aksentilla ja avausbiisin kakun kokoaa vuokaan yhtyeen solisti P.J. Laihonen, jonka ääni kuulostaa hyvällä viskillä marinoidulta ja ulosanti on juuri sopivan karhean rouhea, hän ei juuri brassaile äänellään ,mutta vääntää mukavan pikku-ilkeällä murinalla juuri oikeissa kohti biisiä kokonaisuuden herkullisen toimivaksi. Loistava avauskappale!
Kakkosbiisi "Aces in hand" polkaisee edellistä lujemman rumpusetin alusta asti päälle ja poljento kiihtyy entisestään, tunnelma nousee kuunnellessa hetkessä kattoon:Kertosäe lainehtii jouhevasti kuin missisippijoki eteenpäin, ja nyt laulaja Laihonen aloittaa tarinankerronnan tyylillä: jokainen laulusäe päättyy mukavaan venytykseen ja kitara riffaa päälle: tarinan halki kukin kitara vuorollaan kulkee laulajan kanssa tarinaa eteenpäin, make my day babe!
Kolmoskappale "Raven" on sielunkuva levyntekijöitten kotipaikasta: Kappale alkaa rennosti balladinomaisissa tunnelmissa, joissa mieleen nousee laitilalainen maatila laskevassa ilta-auringossa, laulaja keinutuolissa kotipolttoinen nassakka kädessä ja aurinkolasit päässä katselemassa aidanreunalla istuvaa Korppia. "Have you seen raven?" kysyy isäntä emännältä, joka kurkistaa talon akkunasta hetken ja laulaa kunnon taustassoolon isännän seurana (Heta Halonen) tunnelma nousee kyläjuhlan kesäillan hyväntuulen juhlaksi ja yhteislaulu raikaa soljuvasti tuoden kuulijalle ehdan maaseudun rauhan ja hyvän mielen sieluun! Oiva kolmoskipale!
Neljäs levyn kappale "liars Creek" on oma alansa kokonaan: rumpali Jokila herättää jytkeellä alusta kuulijan kuulemaan P.J:n kertomaa hurjaa tarinaa huijarista ja valehtelijasta, tämä oppitarina menee mukavasti kuulijan kaaliin verrattomana musiikkiesityksenä: kappaleen erikoisuus on uskomattoman vatkaava kertosäe, joka nappaa kuulijansa mukaan koukkuun heti alusta asti. kitaristit muistuttavat jälleen biisin keskivaiheilla mierontien kulkijan yksinäisyydestä kaikuen takaa. Laulaja päättää biisin moralisoimatta, mutta tarina jää mieleen siinä kuin erinomaisesti toteutettu musiikillinen kertosäekin.Monitahoisuus melodioissa ja biisien sisäinen rytmivaihtelu on hienosti toteutettu.
Viides kipale on filosofinen "Hanging around too long" eli on tullut roikuskeltua kaikkialle hieman liian kauan. Rauhallinen tempo kuvastaa hyvin mietteliään laulajan pohdintaa elämänkulun jakamisesta kuinka pitäisi elää? Jälleen kitaristikolmikko liittyy seuraan kukin kuittaillen lempeänoloisesti laulajan sivuilta ja kuin ymmärtäen sanattomasti missä ollaan, tähän ei tarvita enempää sanoja. Kitaristit tukevat loistavasti tämän biisin laulaja-rumpalikaksikkoa ja päättävät albumin kuulijalle humaanisti: Your choice!
Kuudes kappale "Road down south" vie bändin kuin maantielle joraamaan aukiolevien auton ikkunoitten lomasta, biisi on aito maantie-rock"n roll sävellys ja sitä kuullessa tulee hyvä mieli ja tekee mieli ajaa jonnekin tämä soittimessa: Niin rentoa meno on! Yksi erittäin hieno piirre paljastuu täsäs yhtyeessä jo tässä vaiheessa levyllä: Tämä miehistö ei tee täytebiisejä! Monella muulla albumilla liikasyönyt ja juonut toinen bändi yleensä lösähtää joko vanhan toistamiseen tai tekee velton pläräyksen koska edelliset veivät jo taitelliset voimat, mutta ei YMB.
Seiskakappale aloittaa kunnon jammauksella kaikilta jäseniltä, "Whos that knocking?" kyselee miehistö tuvassa toisiltaan-- yhteislaulu toimii säntillisen maukkaasti ja tekee itse mieli laulaa mukana tässä rennossa tupabiisissä,kiertävä imurikauppiaskin tulisi hyvälle päälle tätä kuullessaan tai kuka tahansa oven tuolla puolen koputteleva. Hieno oivallus ja hauska idea!
Albumin päätöskappaleena kuullaan vahvasti Balladinomainen jykevä tunnelmalataus, kun kappale "Blind man"s cave" alkaa soimaan. Kappale tuo mieleen elämänkokemusten kertauksen, ihmisen pienuuden ja suuruuden, vastoinkäymiset ja voitot: Jokainen meistä elää joskus kuin sokea mies luolassa, kuten nimi kappalessa viittaa. Kappale kasvaa jatkuessaan mahtavaksi tunnelmaksi, jylhäksi ja juhlavaksi eepokseksi joka herkistää kuulijan perimmäisten kysymyksien äärelle: Laulaja laskee mikrofonin ja kappaleen komean loppusaaton suorittaa kitarakolmikko joka nousee vielä hetkeksi laskevan auringon viimeisten säteitten yläpuolelle tarinoiden keskenään ja toivottaa kuulijalle hyvää matkaa elämän kivikkoisilla poluilla ja vaaroilla.
Yksi väkevimmistä koskaan kuulemistani Balladeista sitten Queensrychen "Silent Lucidityn" ja Deep Purplen " Soldier of Fortunen" kertakaikkisen loistava päätösbiisi tälle vallan upealle albumille.
Koska emme ole koskaan jakaneet täällä tähtiä levylle, voimme vain suositella jokaista ostamaan tai ainakin vähintään kuuntelemaan tämän albumin joka on saatavilla myös Spotify- palvelussa. Tässä on hanke ja yhtye jota pitää tukea kaikin keinoin, olisi synti ja häpeä ellei yhtye vielä saisi saumaa julkaista lisää tätä ehdottoman ammattitaitoisesti ja täydellä sydämellä tuotettua materiaalia. Jos pitäisi laatia luokituksia, tämä voisi jo olla Southern rockin uusi alalaji Laitila South! Mutta emme laadi luokituksia, joten suosittelemme kuulemaan --nyt kun Suomen Laitilasta on ponnistanut mediaan ainakin kaksi laatutuotetta, siten, että jollei pääse itse käymään Laitilassa kuulemassa tätä yhtyettä livenä, niin ainakin ostaa tämän yhtyeen Levyn ja laatikon Kukko- olutta ja pitää kotosalla aidon Laitila- illan ! Toimituksen suositus siis.
THE YELLOW MELLOW BAND : (Official contact)
Contact : sami.soini@live.fi
Spotify music
Kommentit
Lähetä kommentti